Käytettyjä kirjoja on ostettu, vaihdettu ja myyty kautta aikojen. Antikvariaatteja on Vaasassa ollut sitten 1800-luvun, ainakin jossain muodossa. Ruotsista tuotiin silloin tänne myyntiin käytettyjä kirjoja. Antikvariaatteja on ihailtu ja vihattu. Ostaja löytää ja myyjä kiroilee kauppiasta ja vähäistä korvausta.

Päiväkirja on kaunis ja kulttuurihistoriallisesti tärkeä muoto kertoa päivän tapahtumista, ajatuksista ja muisteloista. Antikvariaateista löytyy runsaasti päiväkirjoihin perustuvia teoksia. Moni niistä on on lunastanut ansaitun paikkansa kirjallisuuden historiassa.

Meiltä kysytään usein mitä teette siellä antikvariaatissa. Oletteko lukeneet kaikki nämä kirjat? Mistä kirjat tulevat? Miksi teillä on niin paljon kirjoja, kun ei täältä löydä mitään? Kuka on nämä tuonut? Saako tinkiä?

Näihin ja muihin kysymyksiin haluamme antaa päiväkirjan muodossa vastauksia. Samalla kirjaamme ylös omia ajatuksiamme ja tunnetilojamme. Myyntityö kun on perusluonteeltaan aktiivista kommunikointia ja sosiaalista kanssakäymistä. Nämä kanssakäymiset ja erilaiset sattumat on hyvä purkaa, vaikka sitten päiväkirjana. Me olemme kiintyneet asiakkaisiimme ja annamme heille jopa lempinimiä. Nuuka, Stålmannen, Jämpti, Sisko, Piippumies, Ruusu, Jäykkä,     Tieteenkuvalehtimies, Mr Jaapan, ovat kaikki rakkaita asiakkaita.

Tarkoitus on kertoa avoimesti, ketään loukkaamatta, miten tämä kirja-antis pyörii, mitä arjessa tapahtuu ja mikä ottaa päähän. Tämän jälkeen ei ehkä tarvitse ihmetellä miten saamme ajan kulumaan.